Yölliset ajatukset

Olipa kerran yö.... yö tuli joka kerta uudelleen ja uudelleen.... jotkut pitivät kovasti yöstä ja jotkut eivät taas yhtään....

Yössä on hienoa se tunne että sä olet yksin, sä olet yksin ajatustesi kanssa.... sä et mieti sitä toista joka tuhisee siinä sängyssä vaan sä mietit sitä mitä sun päässä liikkuu...

Mä olen monesti miettinyt että onko meidän ajatukset oikeita yöllä vai päivällä?  On paljon asioita mitä sä ajattelet erinlailla yöllä kun päivällä... Esimerkiks jos allekirjottanut inhoaisi omaa duuniaan öisin paljon enemmän kun päivisin.. Johtuuko se sit estojen häviämisestä jolloin ne oikeet tunteet tulee esille.....  MUTTA sit taas ajatteleeko järki sit taas päivisin enemmän. Koska päivisin mun duunipaikka on ihan semigreat ja kannattaa sitä tehdä ennemmin kun olla työtön!
Eli mitkä ajatukset ne on oikeita loppujenlopuks? Pitäiskö aina kuunnella sitä yöajatusta ja irtisanoa itsensä duunista vai pitäiskö vaan tyytyä siihen enkeliin olkapäillä ja tyytyä tasaiseen menoon koska se on turvallista!      

Puhutaan estoista...

Aina kun puhutaan estojen häviämisestä niin se liitetään jotenkin itsehillinnän rappeutumiseen ja muutenkin itsensä myymiseen ajatusten tasolla...... Mutta ei.. estojen häviämisessähän oikeesti on kyse siitä että lopetetaan se helkkarin itsensä huijaaminen ja kerrotaan miten asiat on..!!  Sama liittyy myös itsetuntoon....  Öisin on paljon itsevarmempi olo kun päivisin!! Eli oikeestaan ihminen elää oikeesti vasta öisin.... Päivisin se ajattelee liikaa ja sitä kautta peittää omia tunteitaan!  

Eli tarinan opetus on se että ei pidä unohtaa öisiä ajatuksia koskaan, koska niissä on se totuuden siemen..... Sieltä samasta päästähän ne on tullut kun ne päiväsetkin "turvalliset" ajatukset!