Joskus sitä pystyy kuvalla kertoo enemmän kun tuhannella sanalla!
Mitä suu ei voi sanoa sitä silmät voi kertoa
Mitä suu ei voi sanoa sitä silmät voi kertoa
maanantai 26. heinäkuuta 2010
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Tuhlaajapojan Tarina
Kauan sitten istuessani duunipaikan vieressä olevassa kahvilassa, viereeni istui herra joka kohteliaasti tiedusteli vapaata paikkaa ja yksin kun istuin niin miks olisin kieltäytynyt seurasta. Mikeksi esittäynyt mies rupes kertoo tarinaa jonka nyt haluan jakaa teidän muiden kanssa koska itseäni se ainakin jollaintavalla liikutti:
Kuusankoskella meno rupes olee vähän liian kuumottavaa, oli vähän liikaa ihmisiä kiinnostunut mun asioista, mun masseista, mun liikkeistä ja siinä vaiheessa riitti paskassa tarpominen kun K-Kaupan kassaneitikin rupes jo vittuilee pieleenmenneistä kaupoista itänaapurin kavereiden kanssa. Päätin että nyt riittää, jätän kaiken, monen vuoden suhteet hyviin frendeihin, finnkinon ennakkolipuistakin jouduin luopuu mutta pakko oli vaan luopua tärkeistä asioista että pääsee eteenpäin!
Viimeinen lauantai Bläkiksessä (Pub Black Out) istuessani törmäsin muutaman vuoden takaiseen frendiin (se oli yhden ison keikan yhteistyökumppaneita) Sen kanssa vuodatettiin kyyneleitä vaihtaessamme ajatuksia kuin mies miehelle, puhuttiin paljon vaaleanpunaisista haaveista ja niistä tarinoista mitä meistä piti tulla isona! Hänellä tosin elämä meni paremmin kun mulla mutta solidaarisuudesta hän lupas auttaa mua! Sinä iltana vielä vaihdettiin paljon shotteja, halauksia ja ostettiin me ruusutkin toisillemme merkiksi syvästä ystävyydestä!
Kohmeinen helmikuinen Sunnuntai, herään jonkun amerikanraudan takapenkiltä siihen kun joku nainen huutaa etupenkiltä pää punasena..."nyt on herra hyvä ja painuu vittuun kun niin turkuun halusit päästä"! Ja hetkeä myöhemmin löydänkin itseni istumasta Turun linja-autoaseman odotusaulasta etsimässä katsellani vessaa johon pääsen tyhjentämään viimeyön heikkoudet....
Pääni ei tajua vieläkään että en ole enään Kuusankoskella, samalla kun korvien välissä raksuttaa niin että vieressä istuvat mummutkin jo hermostuvat kun ajatustyöni on niin kaameaa.... käteni etsivät taskusta muutaman kolikon että saisin Tripin..... Tripin aah.. niin raikkaan appelsiinimehun maailmaan! Kolikoiden seasta löydän myös paperilapun, siinä lukee omalla niin päin persettä olevalla käsialallani.
"Kirsti 0498463222<3"
Perässä oleva sydän saa mun mahan taas kääntyy ympäri kun annan mielikuvitukseni hetkeksi leijailla kaikkii Bläkiksen Ruusuihin joiden tuoksu muistuttaa enemmän Kalasatamaa kun Puutarhaa.... Mutta onneks aivoni pääsevät taas mukaan reaaliaikaan ja muistuttaa mua edellisillasta sen verran että tää Kirstihän oli sen mun frendin yhteys joka lupas auttaa mua uuteen elämänalkuun! Joten otin puhelimen taskusta....
" Unnngh...... Salosella....."
" Täs Mike moi.... sä et varmaan tunne mua, mutta oli viime yönä ton Peran kanssa juttua et sä voisit vähän helppii mua?"
" *syväää huokaus* Juuh... kyl mä sut tiedän.. soititte eilen mulle Peran kanssa täydessä kaasussa, sä taisit huutaa sieltä takaa jotain rakastavas mua tai jtn... en oikeen saanut selvää kun Peran mukaan sulla oli portsarin kanssa joku tilanne kesken"
" Voi perseensuti..... Sori et häiritsin..... Jatka vaan nukkumista.. en häiritse tän enempää"
" Eikun odota....vaikka kello onkin 7.00 aamulla niin kunhan laskin leikkiä.... kyllä te mulle eilen soititte mutta Peran kanssa mä vaan juttelin, missä sä oot nyt?"
..............
Sit alkoi mun elämä Turussa, kaupunginosaa en ikinä muista nimeltä mutta jotain vähän parempaa väkeä siellä asui, ja tunsin siinä samalla itsekkin saavani ihan uutta virtaa ja inspiraatiota, Kirstin kanssa tultiin hyvin toimeen ja sain buukata sen sohvalla siihen asti kun sen äijä tulee jostain meriltä, Kirsti jopa etsi mulle jonkun sen frendin kautta oman kämpän, ei siinä ollut muuta ongelmaa kun että se kämppä oli putkirempassa enkä päässsyt sinne ainakaan viel kuukauteen asumaan... Mutta se passas mulle hyvin kun kuitenkin sain buukata siinä Kirstillä, Sain vielä vanhan duunipaikan kautta uuden mahiksen toimia Turun seudun liikkeessä duunissa... Joten kaikki oli hyvin... Duunipaikka alla, liksa joka kuukausi, kämppä alla ja oma tulossa hetken päästä! Tunsin jotenkin päässeeni taas lentoon, matalalla mutta varmasti!
Tutustuin moneen hyvään tyyppiin niin Kirstin kautta kun duuninkin puolestani, juhlin, vaikutin asioihin.... ja olin vähän jopa politiikassakin mukana. Kevät oli puhkeamassa kukkaan ja kaikki näytti hyvältä, kunnes tuli se aika että mun piti antaa tilaa Kirstin merimiehelle! ja mun piti saadakkin se mun kämppä sitten jo tulevana viikonloppuna joten hyvin pystyn pari yötä buukkaa missä tahansa ja samalla olla häiritsemättä Kirstin ja merikarhun iloista jälleenäkemistä! Pari yötä menikin hyvin siellä ja täällä mutta viikon jälkeen rupes hiukan jo vituttaa että aamulla kun heräs niin ei tiennyt että missä sitä ens yönä on yötä! Kirstin kanssa puhelimessa keskustellessani putkirempassa olikin tullut jotain hulluja probleemia, oli kuulemma kämpässä ollut vähän liikaa asbestia joka pitkittää vähän remppaa!
Sit piti rupee jo vähän funtsiikkin asioita koska nyt oli suurena vaarana että koko Turku Case menee vituiks. Istuin Amarillon terassilla, tilasin itselleni prikallisen salmareita, otin Nokian käteeni, ja tärisevin käsin näppäilin näytölle numeron joka kuului mun Pikku-Serkulle....
"Laineella....."
"Hmm...totanoi eiku niin....."
"ettekste vitun apinat nyt ymmärrä että mä en haluu teidän mikrobittejä ja cosmoja.... cosmo on paukkunakin jo niin jumalattoman pahaa että kuka haluais lukee sellasta lehtee"
"Eikun täs on Mike........"
"Mike perkele......... olisit saatana soittanut ennen niin olisin tiennyt"
"Heheheheeee....(se on sitä meidän vähermmän fiksua sukuhaaraa)
"Mut mitäs sulle kuuluu? Ei olla ollukkaan yhteyksissä sen jälkeen kun vähän painittiin siellä sun heilan synttäreillä"
"Niiiiih......... Mut mä olen tässä Turussa ja ajattelin kun sä kerran asut täällä niin voitaisko vähän tavata...."
Muutaman yön mä sitten vielä kulutin parin tutun sohvia kunnes PikkuSerkku oli saanut säädettyä kämppänsä niin että mahtuisin sinne. Se oli just löytänyt uuden plikan itsellensä (ja sulle voin tunnustaakkin että varsin nätin tytön se mun Pikkuserkku oli iskenyt;)
Työmatkani kasvoi sellaiseks tunnin pituseks, asuttiin jossain Turun ja Paimion rajalla, tai se olla Paimoin puolta missä oltiin, mutta elämä oli rauhallista, aamulla ylös sohvalta istumaan, bussiin joka joka aamu vei mut Turun keskustan kautta duunipaikalle Raisioon.
Siinä istuessa busseissa oli paljon aikaa miettiä elämää, tulipa siinä välillä joskus muisteltua kaihoisasti Kuusankoskeakin, pieniä mutta rakkaita piirejä, lain molemmilla puolilla kikkailuja ja muuta mistä sain pienet iloni ja hetkeni kulutettua!
Sitä tasaisuutta sit kestikin hetki, olin muutanut elämäntapojani, kuljin yleisillä, maksoin veroja, tervehdin iloisesti ihmisille... ja valehtelin itselleni joka aamu" juu... juu.... näinhän niiden asioiden pitääkin mennä" Mut niinkun kaikilla tarinoilla niin tälläkin oli sitten loppunsa.
Yks päivä kotiin tullessani PikkuSerkullani oli minulle kirje odottamassa. Sisällä ei ollut härkää tai punakeltaista lippua, sisällä ei ollut huumeita tai muuta vanhasta elämästäni vaan siellä oli Veljeni kirjoittama kirje.
Emme ole olleet koskaan veljeni kanssa väleissä sen jälkeen kun puberteettipäissämme löimme toisiltamme hampaat kurkkuun, mutta nyt oli molemmat jo kasvaneet noista ajoista ja hänelle soittamani ensimmäinen puhelu sujuikin varsin hyvin ja hyvässä hengessä! Keskustelimme siitä että olen aina tervetullut Espanjaan tapaamaan hänen lisäksi myös isäämme.
Ja siitä pistettiinkin sitten rattaita pyörii, vanha tuttuni järjesti mulle Espanjasta yhdestä satamasta vähän roudarin hommia, ja sehän sopi mulle kun rasvattu, ilmotin Kirstille että en valitettavasti voi odottaa enään Kupittaan asuntoa vaan nyt on moottoritie kuuma ja sitä on seurattava. Duunipaikkani Raisiossa oli ollut pitkään jo kiven alla ja se sitten samoihin aikoihin se lähtikin alta, muistaakseni jostain veronkierrosta se paska kaatui, Mutta kaikki tapahtui ihan muutamassa viikossa..... Koko elämä muuttui kertaheitolla!
Myöhemmin mulle sit selviskin että Mike oli tuon mulle kerrotun tarinan jälkeen lähtenytkin suoraan lentokentälle matkalle Espanjaan tapaamaan veljeänsä, se oli jonkinlainen testamentti jaettuna tuntemattoman ihmisen kanssa., testamentti joka helpotti Miken muuttoa Suomesta Espanjaan. Täl hetkellä Mikellä on Espanjassa kaunis tyttöystävä, roudarinduunit on vaihtunut jo pikkupomon pestiin ja elämä muutenkin maistuu, maistuu niin kauan kunnes menojalkaa taas vipattaa ja on aika seurata unelmiaan johonkin muualle.
Kuusankoskella meno rupes olee vähän liian kuumottavaa, oli vähän liikaa ihmisiä kiinnostunut mun asioista, mun masseista, mun liikkeistä ja siinä vaiheessa riitti paskassa tarpominen kun K-Kaupan kassaneitikin rupes jo vittuilee pieleenmenneistä kaupoista itänaapurin kavereiden kanssa. Päätin että nyt riittää, jätän kaiken, monen vuoden suhteet hyviin frendeihin, finnkinon ennakkolipuistakin jouduin luopuu mutta pakko oli vaan luopua tärkeistä asioista että pääsee eteenpäin!
Viimeinen lauantai Bläkiksessä (Pub Black Out) istuessani törmäsin muutaman vuoden takaiseen frendiin (se oli yhden ison keikan yhteistyökumppaneita) Sen kanssa vuodatettiin kyyneleitä vaihtaessamme ajatuksia kuin mies miehelle, puhuttiin paljon vaaleanpunaisista haaveista ja niistä tarinoista mitä meistä piti tulla isona! Hänellä tosin elämä meni paremmin kun mulla mutta solidaarisuudesta hän lupas auttaa mua! Sinä iltana vielä vaihdettiin paljon shotteja, halauksia ja ostettiin me ruusutkin toisillemme merkiksi syvästä ystävyydestä!
Kohmeinen helmikuinen Sunnuntai, herään jonkun amerikanraudan takapenkiltä siihen kun joku nainen huutaa etupenkiltä pää punasena..."nyt on herra hyvä ja painuu vittuun kun niin turkuun halusit päästä"! Ja hetkeä myöhemmin löydänkin itseni istumasta Turun linja-autoaseman odotusaulasta etsimässä katsellani vessaa johon pääsen tyhjentämään viimeyön heikkoudet....
Pääni ei tajua vieläkään että en ole enään Kuusankoskella, samalla kun korvien välissä raksuttaa niin että vieressä istuvat mummutkin jo hermostuvat kun ajatustyöni on niin kaameaa.... käteni etsivät taskusta muutaman kolikon että saisin Tripin..... Tripin aah.. niin raikkaan appelsiinimehun maailmaan! Kolikoiden seasta löydän myös paperilapun, siinä lukee omalla niin päin persettä olevalla käsialallani.
"Kirsti 0498463222<3"
Perässä oleva sydän saa mun mahan taas kääntyy ympäri kun annan mielikuvitukseni hetkeksi leijailla kaikkii Bläkiksen Ruusuihin joiden tuoksu muistuttaa enemmän Kalasatamaa kun Puutarhaa.... Mutta onneks aivoni pääsevät taas mukaan reaaliaikaan ja muistuttaa mua edellisillasta sen verran että tää Kirstihän oli sen mun frendin yhteys joka lupas auttaa mua uuteen elämänalkuun! Joten otin puhelimen taskusta....
" Unnngh...... Salosella....."
" Täs Mike moi.... sä et varmaan tunne mua, mutta oli viime yönä ton Peran kanssa juttua et sä voisit vähän helppii mua?"
" *syväää huokaus* Juuh... kyl mä sut tiedän.. soititte eilen mulle Peran kanssa täydessä kaasussa, sä taisit huutaa sieltä takaa jotain rakastavas mua tai jtn... en oikeen saanut selvää kun Peran mukaan sulla oli portsarin kanssa joku tilanne kesken"
" Voi perseensuti..... Sori et häiritsin..... Jatka vaan nukkumista.. en häiritse tän enempää"
" Eikun odota....vaikka kello onkin 7.00 aamulla niin kunhan laskin leikkiä.... kyllä te mulle eilen soititte mutta Peran kanssa mä vaan juttelin, missä sä oot nyt?"
..............
Sit alkoi mun elämä Turussa, kaupunginosaa en ikinä muista nimeltä mutta jotain vähän parempaa väkeä siellä asui, ja tunsin siinä samalla itsekkin saavani ihan uutta virtaa ja inspiraatiota, Kirstin kanssa tultiin hyvin toimeen ja sain buukata sen sohvalla siihen asti kun sen äijä tulee jostain meriltä, Kirsti jopa etsi mulle jonkun sen frendin kautta oman kämpän, ei siinä ollut muuta ongelmaa kun että se kämppä oli putkirempassa enkä päässsyt sinne ainakaan viel kuukauteen asumaan... Mutta se passas mulle hyvin kun kuitenkin sain buukata siinä Kirstillä, Sain vielä vanhan duunipaikan kautta uuden mahiksen toimia Turun seudun liikkeessä duunissa... Joten kaikki oli hyvin... Duunipaikka alla, liksa joka kuukausi, kämppä alla ja oma tulossa hetken päästä! Tunsin jotenkin päässeeni taas lentoon, matalalla mutta varmasti!
Tutustuin moneen hyvään tyyppiin niin Kirstin kautta kun duuninkin puolestani, juhlin, vaikutin asioihin.... ja olin vähän jopa politiikassakin mukana. Kevät oli puhkeamassa kukkaan ja kaikki näytti hyvältä, kunnes tuli se aika että mun piti antaa tilaa Kirstin merimiehelle! ja mun piti saadakkin se mun kämppä sitten jo tulevana viikonloppuna joten hyvin pystyn pari yötä buukkaa missä tahansa ja samalla olla häiritsemättä Kirstin ja merikarhun iloista jälleenäkemistä! Pari yötä menikin hyvin siellä ja täällä mutta viikon jälkeen rupes hiukan jo vituttaa että aamulla kun heräs niin ei tiennyt että missä sitä ens yönä on yötä! Kirstin kanssa puhelimessa keskustellessani putkirempassa olikin tullut jotain hulluja probleemia, oli kuulemma kämpässä ollut vähän liikaa asbestia joka pitkittää vähän remppaa!
Sit piti rupee jo vähän funtsiikkin asioita koska nyt oli suurena vaarana että koko Turku Case menee vituiks. Istuin Amarillon terassilla, tilasin itselleni prikallisen salmareita, otin Nokian käteeni, ja tärisevin käsin näppäilin näytölle numeron joka kuului mun Pikku-Serkulle....
"Laineella....."
"Hmm...totanoi eiku niin....."
"ettekste vitun apinat nyt ymmärrä että mä en haluu teidän mikrobittejä ja cosmoja.... cosmo on paukkunakin jo niin jumalattoman pahaa että kuka haluais lukee sellasta lehtee"
"Eikun täs on Mike........"
"Mike perkele......... olisit saatana soittanut ennen niin olisin tiennyt"
"Heheheheeee....(se on sitä meidän vähermmän fiksua sukuhaaraa)
"Mut mitäs sulle kuuluu? Ei olla ollukkaan yhteyksissä sen jälkeen kun vähän painittiin siellä sun heilan synttäreillä"
"Niiiiih......... Mut mä olen tässä Turussa ja ajattelin kun sä kerran asut täällä niin voitaisko vähän tavata...."
Muutaman yön mä sitten vielä kulutin parin tutun sohvia kunnes PikkuSerkku oli saanut säädettyä kämppänsä niin että mahtuisin sinne. Se oli just löytänyt uuden plikan itsellensä (ja sulle voin tunnustaakkin että varsin nätin tytön se mun Pikkuserkku oli iskenyt;)
Työmatkani kasvoi sellaiseks tunnin pituseks, asuttiin jossain Turun ja Paimion rajalla, tai se olla Paimoin puolta missä oltiin, mutta elämä oli rauhallista, aamulla ylös sohvalta istumaan, bussiin joka joka aamu vei mut Turun keskustan kautta duunipaikalle Raisioon.
Siinä istuessa busseissa oli paljon aikaa miettiä elämää, tulipa siinä välillä joskus muisteltua kaihoisasti Kuusankoskeakin, pieniä mutta rakkaita piirejä, lain molemmilla puolilla kikkailuja ja muuta mistä sain pienet iloni ja hetkeni kulutettua!
Sitä tasaisuutta sit kestikin hetki, olin muutanut elämäntapojani, kuljin yleisillä, maksoin veroja, tervehdin iloisesti ihmisille... ja valehtelin itselleni joka aamu" juu... juu.... näinhän niiden asioiden pitääkin mennä" Mut niinkun kaikilla tarinoilla niin tälläkin oli sitten loppunsa.
Yks päivä kotiin tullessani PikkuSerkullani oli minulle kirje odottamassa. Sisällä ei ollut härkää tai punakeltaista lippua, sisällä ei ollut huumeita tai muuta vanhasta elämästäni vaan siellä oli Veljeni kirjoittama kirje.
Emme ole olleet koskaan veljeni kanssa väleissä sen jälkeen kun puberteettipäissämme löimme toisiltamme hampaat kurkkuun, mutta nyt oli molemmat jo kasvaneet noista ajoista ja hänelle soittamani ensimmäinen puhelu sujuikin varsin hyvin ja hyvässä hengessä! Keskustelimme siitä että olen aina tervetullut Espanjaan tapaamaan hänen lisäksi myös isäämme.
Ja siitä pistettiinkin sitten rattaita pyörii, vanha tuttuni järjesti mulle Espanjasta yhdestä satamasta vähän roudarin hommia, ja sehän sopi mulle kun rasvattu, ilmotin Kirstille että en valitettavasti voi odottaa enään Kupittaan asuntoa vaan nyt on moottoritie kuuma ja sitä on seurattava. Duunipaikkani Raisiossa oli ollut pitkään jo kiven alla ja se sitten samoihin aikoihin se lähtikin alta, muistaakseni jostain veronkierrosta se paska kaatui, Mutta kaikki tapahtui ihan muutamassa viikossa..... Koko elämä muuttui kertaheitolla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)