Tulevaisuus

"Millon se paljon puhuttu tulevaisuus alkaa.."   

- Laineen Kasperi -

Vuosi tästä eteenpäin tuntuu 10 vuodelta,

Mutta kun miettii vuos taaksepäin niin se on kun eilinen. 

Sitä ei osaa vaan kuvitella omaa elämää vuoden päästä ja miks edes miettiä, antaa mielummin virran viedä, tän hetkinen elämäntilannekkin on sen verran hektinen että ei edes kannata miettiä niin pitkälle tulevaisuuteen kun lähitulevaisuuskin on niin auki! Mutta kaikki se on itsestä kiinni, koko tulevaisuus on itsestä kiinni, 

sitä menee just sinne minne nokka näyttää ja sydän sanoo! 

Neuvoja kannattaa toki aina ottaa vastaan mutta siinäkin pitää pitää tietty hajurako että ei liikaa mene toisten ajatusten mukaan, muuten se menee helposti siihen että tajuaakin faktan että se ei olekkaan enään sun tulevaisuus ja sit palataan takas lähtöpisteeseen ja taas meni hyvää aikaa hukkaan rakentaa omaa tulevaisuutta. 

Allekirjoittaneen tulevaisuus muuttuu nyt kertaheitolla muuton myötä, jää vanhat tutut piirit ja turvallinen ympäristö mutta ei se ole tulevaisuuden rakentamista jos ei sille tee mitään, mun mielestä Tulevaisuuden rakentamisen iso kulmakivi on halu päästä eteenpäin ja siihen tavoitteseen milloin sydän on kotonaan. Ei sen tietenkään tartte olla mitenkään fyysistä liikettä paikasta toiseen vaan voi se olla ihan vaan henkistäkin etenemistä, itse vaan tarviin uusia näkökulmia ja inpiraationlähteitä tulevaisuuden tekemiseen. 

Aina puhutaan siitä mitä pitäis olla isona.... Mutta eikös sellanen vanhanaikanen ajattelu pitäis pikkuhiljaa jättää isovanhempien kahvipöytään, ajattelu jossa "isona" oleminen tarkoittaa asuntolainaa, farmarivolvoa, kultaista noutajaa ja sitä omakotitaloa Nurmijärveltä! Sekä tietenkin se elämänkumppani ja vakituinen työpaikka!

 P.s. Mä olen käynyt Nurmijärvellä duunissa eikä se kovin hääppönen paikka ole;)

Mutta niin, nykypäivisin mun mielestä elämään kuuluu paljon muutakin kun se tasaisuus joka tossa ajattelussa on tavoitteena, ehkä mä itsekkin joskus elän tolleen tai sit en.... sitähän ei voi tietää mutta toivon ainakin vähän mielikuvitus rikkaampaa loppuelämääni itselleni!

Kaikki tämä toki voi olla vaan mun nuoruuden uhoa ja te vanhemmat lukijat nauratte kuinka sinisilmäinen olen mutta kuinka monta kertaa te olette haaveillut jostain tilanteesta nuoruudessa joka olis pitänyt tehdä toisin?

En tuomitse ketään koska kaikkihan me ollaan oman elämämme seppiä mutta kehotan ottamaan riskejä, liikkumaan, miettimään ja punnitsemaan omat halut!