Yksinäisyys

Ei.... tämä ei ole mikään vuodatus omasta elämäntilanteestani, ei.... Vaan tämä on ajatuksia siitä mitä omalla kohdallani voisin kutsua enemmän jo elämäntavaksi kuin itsesäälissä rypemiseksi yms.

Yksinäisyys sanana rinnastetaan usein hyvinkin negatiiviseen olotilaan jota me ihmiset alitajuntaisesti yritämme välttää tai ainakin meidän pitäisi pyrkiä tilanteeseen jossa ei olisi yksinäinen tai muuta, ja monelle yksinäisyys just herättääkin pelkotiloja ja ajatuksia siitä itsensä kanssa jaksamisesta jos on yksin tai jää yksin!
   Yksinäisyys sanana on enemmän henkistä kun fyysistä ja siten se oletetaankin liittyvän jotenkin henkiseen hyvinvointiin..... mun mielestä yksinäisyydessä on helpompi miettiä niitä itselle tärkeitä asioita ja rakentaa sitä omaa elämää ilman ympäristön tuomaa painetta! Yksinäisyydessä sä voit olla oma itsesi.

No mutta se pöytälaatikkofilosofiasta... Mennään käytäntöön ja enemmän siihen fyysiseen yksinoloon:

Mulle yksinoleminen fyysisesti tarkoittaa eniten vapautta.... tässävälissä kaikki seurustelevat lukijat kiroilevat että "voin mä seurustelevana ihmisenäkin olla vapaa"
Juu juu.... Tottakai voitte.... onhan se lehmäkin vapaa siellä laitumella vaikka sillä aita onkin..
No mutta provokaatiot sikseen ja asiaan.... Eli mä näen yksinolemisen eniten vapautena ja liiallisen vaikutteen estävänä tekijänä, juoksen karkuun ajatusta jossa mun pitäisi oppia elämään yhden mielen mukaan ja samalla muokata omia ajatuksiani tän mielen kanssa.
   En väitä ettäkö kaikki anti-yksinoleminen on pelkästään ympäristön painostusta muokata sua itseään, itsestähän se on kiinni mitä haluaa oppia ja mitä ei! Mutta ihminen haluaa oppia alitajuntaisesti kokoajan ja jos se ympäristö on kahlittu vaan yhteen oppimislinjaan niin siitä unohtuu avarakatseisuus! Mutta tätä avarakatseisuutta voi onneksi oppia sun laajalta ystäväpiiriltä jossa yhdistyy anti-yksinoleminen sekä halu oppia uutta!

Et ole yksin..... Opit kokoajan..... Etkä kävele tunnelissa..... Siitä on hyvät ystävät tehty!

Nyt kun kirjottajakin on päässyt taas uuteen mielenkiintoiseen oppimisympäristöön niin yksinäisyys itsessään on taas enemmän voimavara kuin pelkotila, Vielä hetki sitten pienemmällä paikkakunnalla oltuani yksinäisyys painoi hirveesti ja yksinäisyydestä oli tullut fyysistä kaipuuta oppia uutta...... Nyt yksinäisyys on taas enemmän voimaa sen tiedonjanon täyttämiseen!
 Ehkä mä en yksinäisenä sit saa niin paljoa sitä fyysistä lempeä tai henkistä tukea mutta saanpahan ainakin kaiken vapauden toteuttaa itseäni ja katsoa miten pitkälle sitä jaksaa omilla siivillä!  *niisk niisk*   

    Loppukaneetiksi sanon että "Opi eka elämään itsesi kanssa ennenkun jaat itsesi muiden kanssa"